CLAN ARAGORN

Uusi vuosi ja uudet kujeet...

2012-02-12T10:16:00.000-08:00

Niin se tuntuu olevan väliin "takkusta" tämä minun kirjottelu ja päivittely kuulumisista tänne blogiin.

Aika tuntuu edelleen olevan kortilla ja olenki tässä mietiskellyt että onko juuri niin että mulla on hommia siunaantunu enemmän ja vähemmän nykyaikana, vai onko sitten niin että mie oon vanhentunu ja en ennää pääse yhtä lujaa joka paikkaan ku ennen ja näin ollen tuntuu ettei aika riitä mihinkään???

Oli niin tai näin, ei montaa tylsää hetkeä kerkiä minunkaan arjessa olemaan ;)

Treenit on jääny näin talvella aika anhittommiin, eli toisin sanoen keittiötokoa enemmälti emmä ole ottaneet. Umpihanki kahlomista sitä on enimmilleen harrastettu, eli pääasia tuonne takamettään linjoille olemme kirsut suunnanneet viieisten kuukausien aikana.

Töitä pusketaan hartiavoimin niin tunturissa kun sitten täällä hoitolallakin. Onneksi löytöeläinpuolella on ollut rauhallisempaa mutta sitten taas eläinsuojeluilmoituksia on tullut enemmän ja vähemmän. Noita vapaaehtoistoimintaan kuuluvia tehtäviä ja tapahtumia myös pakkaa olemaan... Positiivista tässä kiireessä on se, että "vierivä kivi ei sammaloidu", pysyy mieli virkeänä!!

Tuossa tammikuun lopulla kävin taas jokavuotisen SEY:n järjestämän valvojaviikonloppu koulutuksen Helsingissä.

Tänä vuonna oli tapetilla nuo luonnonvaraiset eläimet ja olihan siellä paljon muutakin mielenkiintoista ohjelmaa ja aina uutta opittavaa.

Nuo valvojapäivät on siinäkin mielessä niin tärkeitä, sillä se on ainoa kerta vuodesta kun pääsemme tapaamaan toisia valvojia ja neuvojia joiden kanssa on äärimmäisen tärkeää vaihtaa niitä kokemuksia ja sieltä saa myös sen parhaan "vertaistuen" vaikeita elsu. tapauksia läpikäydessämme.

Kevättä odottelemme kovasti, sillä kun työkiireet helpottaa tunturissa ja pääsemme Iran kanssa urakalla harjottelemaan juhannusnäytelmiä varten. Samalla alkaa taas treenikausi ja kirsut tanassa jatkamme jälki- ja tokotreenejä.

VUOSI LÄHENEE LOPPUAAN...

2011-12-11T11:10:00.000-08:00

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika ynnätä yhteen vuosi 2011.

En oikeastaan keksi mitään muuta sanaa kuvaamaan tätä vuotta kun KIIRE!! :)

Mahdottomasti on tapahtunut ja tuntui, että mitä pidemmälle vuotta päästiin sitä enemmän oli tekemistä ja touhuamista.

Toisaalta on ollut aivan käsittämättömän upea vuosi, kokemuksia on kertynyt ja uutta oppia eläinten parissa on sitä mukaa tullut.

Arttu se porskuttaa edelleen, välillä paremmin ja välillä huonommin ja Irasta on kasvanut käsittämättömän kaunis nuori neiti.

Olenkin tässä suunnitellut että vuoden alusta käytän Iran virallisissa pevisa kuvissa ja se hieman jännittää...

Muuten on kaikin puolin vuosi ollut ylä- ja alamäkineen antoisa joten toivon tämän jatkuvan myös ensi vuonnakin!!

Toivon teille kaikille oikein ihanaa, rauhallista ja ennen kaikkea eläinrakasta Joulua sekä vuotta 2012!!

Kiireistä kiireisin syksy!!!!

2011-10-07T06:43:00.000-07:00

Syksy on jo niin pitkällä, että lehti on varissut puista ja olemme saaneet nauttia kirpakoista yöpakkasista.

Kiirettä on pitäny ja tuntuukin että mulla on "viis virkaa ja kuus näläkää"!!

Eläinsuojelu sekä löytö- ja lemmikkieläin puolella puhaltaa kiirettä ja siihen päälle vielä alotin uuden työn jossa porhallan aina tuonne loppu vuoteen jolloin mulla taas alkaa se oma oikea leipätyö tunturissa, sesongin alkaessa.

Koirien kanssa emme ole kamalasti kerenneet touhuamaan, lukuun ottamatta normi metsälenkkejä. Iran kanssa olemme aina silloin tällöin jotakin treenailleet, olen nimittäin päättänyt, että se meidän ensimmäinen debyytti on helmikuussa villasukka tokoissa.

Villasukka tokot järjestää meidän oma kennel kerhomme Kemijärvellä ja tuomarina toimii Allan Aula ja sinne olisi sitten tarkoitus mennä... JAIKS!!! :D

Elsu. rintamalla olemme suihkasseet Lahja-auton kanssa tämän tästä sinne, tänne ja tuonne, luonnonvaraisten pelastus hommissa sekä villien ja villiintyneiden kissojen loukutus puuhissa. Näitä luonnonvaraisia pikku tirppoja (ja vähän isompiakin), riittää pelastettavaksi, kuten tästä pienestä talitiaisesta tuli soitto, kun se oli pyrähtänyt avonaisesta ovesta asuntoon ja poksahtanut olohuoneen ikkunaan.

Kun pääsin paikalle, alkoi pikkuinen jo hieman virkistyä ja kun tutkiskelin mahdollisia vammoja ja vahinkoja, antoi pikkuinen selvän viestin ja huusi mulle isoilla kirjaimilla, että;

”Mie oon kunnossa, päästä minut ja vähän äkkiä jos henkes on sulle kallis!! Nyt heti ulos, tai mie tikutan sormes reijjille ja huuan korvas kuuroksi!!!”

Tätä ”uhkailua” se tehosti tikkaamalla nokalla sormeen ja voi jestas että päästeli kovia rääkäsyjä!!

Kun totesin, että siivet ja jalat sekä koko lintu oli ihan ok, vein tintin lähimetsän reunaan ensimmäiselle koivun oksalle. Pienen hetken, lintu istui rauhallisena toinen jalka kädelläni ja toinen oksalla, puisteli muutaman kerran ja pyrähti lentoon.

On se vain niin, että oli kyseessä miten iso tai pieni eläin hyvänsä, mutta aina, ihan joka ikinen kerta kun tällaiset tilanteet saavat onnellisen lopun, on se aina yhtä vaikuttavaa… huomaan joka ikinen kerta hymyileväni, koko päivän.

Nyt vietetään eläinten viikkoa ja tänä vuonna on eläintenviikon teemana ollut; ”Pidä huolta pienistäkin”, eli eläinten viikko on lopuillaan ja toivon että jokainen eläimen omistaja on omille tärkeille eläimilleen suonut jotain pientä extraa.

Vaikka eläintenviikkoa vietetäänkin kerran vuodessa ja me hemmottelemme meille tärkeitä eläimiä tuona aikana, tulee muistaa että ihan yhtä lailla, kun omistamamme lemmikit ovat meille uskollisia 365 päivää vuodessa, meidän on oltava eläimiemme luottamuksen arvoisia ihan yhtä monta vuorokautta.

Eläinsuojeluneuvonta käynneillä tulee usein todistettua se, että kuka on ymmärtänyt lemmikin/eläimen omistajan perus ideologian. On ikävää huomata tapauksia jossa ihminen kuvittelee, että mitä pienempi eläin sen vähemmän se kärsii!!??

Oli sitten kysymyksessä pieni talitintti tai iso lemmikki koira, on kärsimykset ihan yhden vertaiset. Ei voi ajatella, että pieni pää-> vähän kipua

tai iso pää-> paljon kipua… ;)

Jokainen eläin on samoilla kalkkiviivoilla, tasavertaisina ja saman arvoisina saamaan tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa!

Jatkamme siis edelleen Lahjan kanssa rukattamista koillis-kairassa ja seuraavan tuntemattoman ajattelijan sanoin, toivon jokaiselle eläinrakasta eläinten viikkoa sekä samaa ajatusta vuoden jokaiselle 365 päivälle.

~Hän on sinun ystäväsi, toverisi, puolustajasi, koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, rakkautensa, johtajansa. Hän on sinulle uskollinen ja aito viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen kiintymyksensä arvoinen~

-Marjukka-

Syksyn tuoksua ilmassa....

2011-08-17T12:19:00.000-07:00

Lahja-auto on liikuttanut minua myt muutaman viikon eläinpelastustehtävissä, heinäkuun lopulla Pelkosenniemi-päivillä sekä Ranuan eläinpuistossa, jonne pääsin opiskelemaan luonnonvaraisten eläinten hoitoa sekä ruokintaa.

Torilla Lahja sai ansaitsemaansa huomiota ja torikansa oli todella kiinnostunut autosta ja sen välineistöstä. Tätä kautta kävimme myös kiinnostuneiden kanssa pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja eläimistä, eläinsuojelusta sekä muutenkin eläinten hyvinvoinnista.

Tulin valituksi viime syksynä VPK:n naisjaoston puheenjohtajaksi ja näin sain "ujutettua" myös eläinpelastusauton "isoveljen" kylkeen esittelyyn. On tärkeää muistuttaa ihmisiä myös siitä, että niin eläimillä kuin ihmisilläkin on samanlainen oikeus saada apua ja turvaa tiukan paikan tullen.

Itse eläinpelastus tehtäviä on ollut myös muutamia mm. auton kanssa yhteen ottanut metsäjänis sekä hukkumiskuolemalta pelastettu haarapääskyn poikanen. Metsäjäniksen tilanne oli sen verran surullinen ja vaikea, että se lähti hyppelemään jänkkyjen taivaaseen, mutta vesialtaaseen pudonneen pääskyn tilanne olikin sitten onnellisempi. Kuivuttuaan ja toivuttuaan pikkuinen nousi siivilleen ja teki huikeita lentoesityksiä kun vapautin sen takaisin.

Niinhän se on, että tämä työ eläinten parissa ei ole aina niin helppoa eikä iloista, mutta kuitenkin useissa tapauksissa saamme onnellisen lopun pelastetuille eläimille.

Pelkästän eläinpelastustehtäviin tuota Lahjaa ei ole vain ja ainoastaan tarkoitettu, vaan myös helpotukseksi eläinsuojeluneuvontakäyntien tekemiseen ja muinen eläinten hyvinvointiin liittyvien käyntien tekemiseen.

Tästä aasinsiltana pääsemme sujuvasti aiheeseen Ranuan eläinpuisto.

Juttelin siskoplikan kanssa joka on eläinpuistolla töissä, että oliskohan mitenkään mahdollista että pääsisin eläinpuistolle "takaoven kautta" oppimaan ja opiskelemaan luonnovaraisten eläinten hoitoa ja ruokintaa. Tuumasta toimeen, onnistuuhan se.

Sain isosti tietoa ja taitoa tuona päivänä ja nämä ainutlaatuiset ohjeet auttavat minua jatkossakin luonnonvaraisten eläinten hoidossa.

Sain olla koko ajan touhussa mukana, missä sitten vain päivän aikana mentiinkin. Sain valmistella eläinten ruokia mm. hirville, petolinnuille, villisioille, ilveksille jne. sekä sain olla mukana myös eläinten ruokinnassa. Kävimme pesemässä myös ahmojen ja kotkapoikien altaat ja paljon paljon muuta.

Iltasella viimeiseksi vielä hoidimme kotieläinpihan eläinten ruokinnat, eli aasit, hepat ja ponksu, lapinlemmut ja lampaat, linnut kalkkunoista ankanpoikiin saivat iltaeväät ja osoitimme ne yöpuulle.

Suur kiitos Ranuan eläinpuisto kertakaikkisen hienosta päivästä!

Meillä on Lahjan kanssa vielä yhteinen taival vasta alussa ja auto on suuri apu kaikin puolin. Löydämpä siitä kuitenkin yhden huonon puolen, mulle tuli ihan mahoton auto kuume ja se ei oo kiva tauti se...

Kun Lahja siirtyy seuraavalle valvojalle, toivon että viimeistään ennen kun vuosi vaihtuu, onnistuisin touhuamaan tänne Lapinlääniin ja Koilliskairaan ihan oman ja pysyvän eläinpelastusauton... jää nähtäväksi kuinka käy...

Eläinpelastus ja eläinsuojeluhommiksi ei ihan koko kesä ole mennyt. Arttu-maakari jakselee entiseen malliin janyt vaikuttaisi että pitkäaikaislääkkeen vaikutus alkaa taas pikkuhiljaa hiipumaan. Tämähän tarkoittaa sitä että on uuden "paukun" aika, toivoa vain sopii että maksa ja munuaiset kestävät!!! Pitkäaikaislääkkeellä Arttu on pärjännyt suhteellisen hyvin vaikkakin jos edellisiltana koira kovastikkin metsälenkillä riekkuu, on aamulla liikkeelle lähtö vähän vaikeampaa.

Iran kanssa treenataan ja nyt aletaan olemaan tilanteessa, että on iso ehkä, saattaa olla, luulisin, uskoisin, toivoisin ja jopa vähän pelkäisinkin että meidän debyytti on helmikuussa Kemijärvellä oman kennel kerhon järjestämät villasukka-tokot. Niina, meän personal trainer jaksaa luojan kiiton potkiskella meitä eteenpäin ja hänestä onkin ollut ihan mieletön apu kun aina välillä "käsi menee päähän". Kiitos Niina!!!!
Olemme alkaneet ottamaan Irkun kanssa myös ylemmän luokan juttuja tässä rinnalla mm. kaket (istu-seiso-maahan), tunnaria ja olen opettamassa koiralle myös kosketusalustaa.

Tässä taas tämmöstä ja ensi kerralla sitten jotakin muuta...
Ihanaista alku syksyä... :))

Kaunista kesää...

2011-07-16T04:18:00.000-07:00

Tänä vuonna on lämpö ja kauniit kelit hellineet meitä kahdella jalalla kulkevia...
tästä ei kuitenkaan ole kamalasti nämä meidän nelijalkaiset olleet kovinkaan innoissaan.
Aamun tunteina kun kelit ovat olleet suht siedettäviä on tessuset viety tarhaan ulos, mutta ennen puolta päivää kun lämpötilat nousee kuin helvetin esikartanossa, on koirat pitänyt kuskata kylppärin ja kodinhoitohuoneen viileän pelastaville kaakeleille pötköttelemään.
Sitä tulis aina muistaa että kun ulkosalla lämmöt nousee yli kahdenkymmenen, niin laitappas koko pitkä kelsiturkki itsellesi päälle ja napota suorassa auringonpaisteessa muutama tunti ja juomana vain lämmintä edellispäivän vettä niin siinä ei paljon mieli mettä keitä ja lämpöhalvaus koputtelee kulmantakana!!!
Näitä surullisia läkähtyneitä koiria, olen saanut todistella muutamia kertoja elsu. keikoilla :( Eli koirat sisälle tai ulkona viileään varjoon, kun lämmöt lähentelee auringossa hellelukemia.

Hoitolanpuolella, lähinnä Lemmikkieläinhoitolan puolella on näin kesälomien aikaan riittänyt touhua ja tekemistä. Löytöeläinpuolella on onneksi ollut hiljaisempaa ja vain muutama rankkuritapaus on liikuttanut autoa. Olemme voineet (iloksemme) todeta, että vuoden -2008 jälkeen kun Löytö- ja Lemmikkieläinhoitola Väärti näki ensi kerran päivänvalon, on rankkurikoirat/kissat tai niiden määrä tähän päivään verrattuna huomattavasti vähentyneet. Aikaisemmin kunnassamme ei ollut löytöeläinhoitolaa pariin vuoteen, kun edellinen pitäjä muutti paikkakunnalta. Tästä syystä ilmeisesti ihmiset eivät olleet niin "nökö nuukia" siitä vaikka oma koira juoksentelikin kylän raitilla miten sattuu.

Kiinnipitovelvollisuudesta määrää mm. JÄRJESTYSLAKI 4 luku 14§ (katso linkki)

20.07 hyppään iltajunaan ja lähden hakemaan etelästä eläinpelastus/eläinsuojeluautoa.
(Kuvan lähde iltalehti 14.04.2011) (kts.linkki)

Deltta-auto on lahjoittanut Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitolle kaksi eläinsuojeluautoa valvonta käyntien tekemisessä sekä erillaisiin eläintenkuljetuksiin.

Auto on aina kerrallaan 4 kuukautta yhden valvojan luona kerrallaan ja minun huki on nyt toisena eli haen auton valvoja Markku Alangon luota. Minulta auto lähtee sitten valumaan taas alaspäin ja pysähtyy Rovaniemelle.

Auto, Lahja nimeltään esiintyy Pelkosenniemipäivillä kahden viikon päästä 30.07.2011.

Tervetuloa tutustumaan ainutlaatuiseen eläinpelastusautoon :)

Juhannus tunnelmissa....

2011-06-26T13:01:00.000-07:00

Kesä on kauneimmillaan ja tähän suveen on mahtuhut taas monenlaista touhua ja tohinaa. Iralla alkoi tässä kesäkuun alussa taas juoksut vaikka edellisistä ei ollut kulunut kun neljä kuukautta. Huomasimpa tässä juuri minuuttii sitten, kun ensin kiroilin ja manasin että; "edellisistä juoksuista ei ollu ku kaks kuukautta!!!", mutta just kattelin kalenteria uudemman kerran ja edelliset olivat alkaneet helmikuun 28.pv...
Mitähän kalenteria ja millä silmällä aiemmin katsoin kun höperehin kahdesta kuukaudesta... sopii kysyä!!!!???? :D

No, joka tapauksessa, oli niin tai näin, olisin ollu kyllä sitä mieltä että juoksujen väli sais olla väh. se puoli vuotta!! Tässä juteltiin kasvattajankin kanssa, että eiköhän ne juoksut siitä tasotu ja hieman pitenee kun koira saavuttaa lisää ikää.

Iran ja koirakaveri Lillin kanssa tehtiin taas tänään pitkä lenkki Kupittajassa. Meillä ihmis väärteillä oli kaffet mukana ja käppäiltiin upeassa auringon paisteessa harjuja ylös ja alas. Tessuset riekkuivat sen 2½ tuntia ja olihan meillä väsynyttä sakkia autossa kun kotiin kurvailtiin.

Ira se teki tänään ekan kerran sen, että lähti uimaan Kupittajan reissulla ihan vain ja ainoastaan hupia. Ira on ollut aina hyvä ja kova uimari, ihan kakarasta saakka, (eihän se ollut kun muutaman hassun kuukauden kun ekaa kertaa uimaan läks) :)
Tänään tulomatkalla kun jäin kuvaamaan lumpeen kukkia niin Ira laskeutui tyynen rauhallisesti lampeen ja lähti heittämään lenkkiä. Yleensä, niin kuin eilenkin mökillä, nakkelen damia tai kepakkoa veteen ja vasta silloin koira roikasee uimaan. Onhan se mukava että Ira pitää vettä niin hyvänä elementtinä että siellä voi polskia ihan huvikseenki, ettei tartte sieltä aina niitä kamppeita noutaa mitä emäntä sinne nakkelee.

Alla muutama kuva tämän päivän lenkiltä, loput kuvat löytyvät kotisivuijen galleriasta...

Arttu maakari on riutunut taas rakkaudesta kun Ira "tuoksuu niiiiin hyvälle"... Vollotusta ja uikkaamista on mahtunut tällekkin tontille jo viikon päivät kun Iralla on ollu tärpit kohillaan. Onneksi nyt alkavat menemään jo ohi joten Arttukin on sallittu tulla meidän kanssa yhdessä lenkeille. Arppa on jo sen ikäinen ja sen kuntoinen ettei tule kuulonkaan koiran leikkauttaminen jotta Iran juoksujen aiheuttama stressi vältyttäisiin, tai ennen kaikkea Arttu välttäisi. Enään en uskalla ottaa riskiä... nämä on vain kestettävä. Elämäähän tämä vain on, tessusten kanssa niin ihanaa elämää :)

Artun kanssa on nyt aivan turha edes yrittää treenailla "hupi"-tokoa kun kirsu vetää hajujen perässä. Antaa Iran juoksujen jälkeen pojan hieman levähtää ja sitten taas treenaillaan uusia aktivointi temppuja sekä tokoa.

Kesää kauneimmillaan....

2011-06-13T12:48:00.000-07:00

Aina sitä joutuu aloittelemaan blogin tekstiä pahoitteluilla sekä päivittelyillä, että "ompas se ollu kiirettä kun ei oo ehtiny... niinmpä niin..." :) Elikkä tuttuun tapaani saan samaan hengenvetoon lasketella että Jestas että onki ollu tekemistä, kun kotisivutkin on ollu muutaman viikon telakalla päivityksessä.

Kesä on kuitenkin kolkutellut koilliskairaan ja sekä jälkihommat että uimatreenit on tessusten kanssa aloitettu. Tarkemmin sanottuna Artun kanssa ei olla kun tepsuteltu Kupittajassa ja mökillä hissun kissun voinnin mukaan, mutta Iran kanssa olemme touhuilleet sitten enemmänkin.

Siispä uimakausi korkattiin jo toukokuun ekoilla lämpimillä ja jälkitreenit metsään aloitettiin kun lumet suli. Eilissä päivänä kävin tekemässä sakuneidille ekan kunnon peltojäljen, suurin piirtein sataviiskymppinen.

Matkalla oli viisi esinettä jotka ilmaistiin maatemenolla ja lopussa olikin sitten pakastusrasiassa enemmälti syötävää.
Paalulle tultiin hallitusti imuttamalla ja siitä sitten lähettiin. Alkuun Ira piuas ittensä ympäri mutta suht nopeasti pääsi jäljelle kun annoin sen itse tehdän sen työn, enkä ohjannut/osoittanut että mitä ja minne mennään. Matkan teko ei vain kertakaikkiaan etene ennen kun oikea suunta löytyy ja sen on koiran itsensä hoksattava... ;)
Tyytyväinen täytyy olla, on se vain ilmiömäinen tuosta kirsustaan.
Tuota liiviähän ei tarvitsisi pitää peltojäljellä, mutta mulla on siihen ihan erityinen syy miksi se on Iralla päällä. Olen halunnut ehdollistaa koiran noille liiville, että silloin kun ne on päällä, silloin on tekemisen meininki ja silloin EI tokoilla vaan silloin käytetään nenää.

Tänään oli tarkoitus että käyn tekasemassa tessukalle kaksatasen jäljen, mutta maanantai alkoi niin onnettomasti, että toinen katti-matikaisemme jäi auton töytäisemäksi ja sitä olemme tänään koko päivän etsineet useamman ihmisen voimin... valitettavasti kuitenkaan löytämättä sitä.
Silminnäkijän mukaan kisu lensi ojan poskelle, mutta ei enään siinä näkynyt kun hän paikalle juoksi. Tuntuu vain niin käsittämättömän pahalta se ajatus, että kissa on nyt painunut jonnekkin piiloon odottamaan kuolemaa :´( Toivonkin että se olisi tullut pian, ettei olisi kovin kauaa tarvinnut tuntea kovaa kipua... Hyvää matkaa Mari-kisu, nuku hyvin, missä sitten oletkin... <3

Huhtikuuta lopetellaan...

2011-04-26T19:35:00.000-07:00

Mulla ne nämä alkuvuodet ja keväät ovat mahdottoman kiireistä aikaa ja näin ollen nämä kotisivut ja blogitkin roikkuvat ja odottelevat uusia päivityksiä. Nyt on kuitenkin tunturissa sesonki loppunut minun osalta ja tottakai töiden loppumisen kunniaksi otin ja sairastuin tolkun romuskaan. No, seuraavaa sesonkia odotellessa sairastelen tämän pois ja lepäilen...

Lentsusta huolimatta treenailemme Iran kanssa enemmän ja välillä vähemmän. Sain ystävältäni lahjaksi treenikalenterin (Canis Tempus) joka ei todellakaan ole pöllömpi apuva-väline treenejä suunnitellessa sekä loppu"dilemman" kirjauksissa, suosittelen!! Koulutus rintamalta kuuluu senkin verran uutta että kävin Rovaniemellä Jenni Ojalan koulutuksessa (toko) ja täytyy sanoa että koin taas eräänlaisen "valaistumisen" siellä. Käsittämättömän antoisa päivä kaikin puolin.

Ira raavastuu päivä päivältä ja kohta pääsemme harjottelemaan taas soramontuillekkin. Eipä aikaakaan kun alkaa uimakelit joten sitäkin hauskuutta on odotettavissa kasvavalle neidille. Metsät alkavat olla sillä mallilla että yhtä koska pääsemme korkkaamaan jälki kaudenkin ja tähän on pakko hihkasta sen vuoksi JIPIIIII!!!!! Miiii Laik :)

Arttu-murmeli on menny huonommaksi joten uskalsimme kokeilla vielä kerran tuota Trocoxil 95mg pitkävaikutteista. Eihän se noita kinttuja oikaise mutta toivottavasti vie kivut... jää nähtäväksi :(

Koirarintamalle kuuluu myös sen verran uutta että isäntä on laittanut itselleen uuden tulevan "hirvien hirmun". Pikku tyyppi on rotua X eli; karjalankarhukoira-itälaika-norjanharmaja hässäkkä joten riisatan perään mitä suuremmalla todennäköisyydellä koira tulee tulevaisuudessa olemaan.

Saanko esitellä, pieni suuri mies JASKA :)

Kävimme tässä tälle illalle pelkästään Iran kanssa Kupittajassa riekkumassa ja treenailemassa. Haen uusia paikkoja treenailla jotta jutut tuntuvat koirasta eriltä kun kotipihalla joten hieman lisätään vaikeusastetta. Tälle illalle otimme paikallaolon kestoa taas lisää ja palkkaus taakse, eli jätin palkan koiran taakse ja vapautin tietyn ajan päästä. Ensin Ira muutaman kerran vilkuili taakse että missä se namikuppi on, mutta hoksasi nopeasti että palkka ja vapautus tulee vasta kun katse ja kontakti pidetään minussa. Hieman vaikeutin myös paikalla oloa liikkumalla hieman sinne tänne ja hyvin koira kesti liikkumisenkin. Välimatkaa meillä oli nyt jo noin 7-8 metriä.
Tänään otimme myös luoksetulon pysäytyksiä ja ihan uudella tekniikalla minkä sain eilen Ojalan koulutuksessa ja hyvin toimii!!! Treenattiin myös sitä "iän ikuista" perusasentoa ja seuraamista eri tempoilla. Lopuksi, ikään kun palkaksi otimme palautuksia jotka meneekin jo 8/10:stä suoraan käteen. Jos mie mämmikoura en oo tarpeeksi nopea ja kapula putoaa, nostaa koira sen salamana maasta... :)

Niin ja onhan ne jussi-näyttelyt tulossa joten vielä harjoteltiin seisomista jossa alla taidonnäyte...
Hyvää kevään odotusta!! :)

Kevään korvalla keikutaan...

2011-03-13T08:50:00.000-07:00

Niin tuo aika menee kuin huomaamatta ja nyt on jo maaliskuu... Juuri tuossa ystäväni kanssa jutustelin että se taitaa kevät olla kaikista kiireisintä aikaa, tai sitten kesä, tai syksy tai... no, näyttää tuota tekemistä riittävän ihan ympäri vuoden. Tosin allekirjoittaneella sydäntalvi ja lopputalvi kevääseen meneekin tunturissa töissä joka tuo oman säväyksen meidän arkeen. Silloin valitettavasti tessusten kanssa ei ihan joka päivälle pääse tuonne metsään riekkumaan, kun aamusta lähtee ja pimeällä tulee kotiin, on näkyvyys hieman heikohko.

Siksipä sitä yrittäisi aina nämä vapaat touhuta aamusta iltaan tessusten kanssa. Tosin usein vapaapäivät täyttyy myös eläinsuojelukäynneistä jotka on myös hoidettava kiireellisyyden mukaan. Viime kuukausien aikana olemme suht ahkeraan kulkenut myös siskoni luona Teerivaarassa tessu-, heppa- ja navettahommissa. Galleriasta löytyykin uusia kuvia alkuvuoden reissuista Maaritille.

Koirarintamalla kuuluu sen verran että meillä Arttumaakarille on jouduttu aloittamaan taas tulehduskipulääkitys kipeiden takakinttujen vuoksi. Se "parempi" takanen on alkanut myös todella uhkaavasti suoristua ja ne kulmaukset näkyvät enään harvakseltaan tietyssä asennossa. Nyt on tessukalla molemmat jalat "pukinjalat" ja molemmat lonksuaa :( Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia... saa nähdä miten pitkään Arttu jaksaa särkylääkkeillä rukattaa.

Iralle kuuluu kevään juoksua :) Neiti alkoi elämänsä toiset juoksut pari viikkoa sitten ja tänään kotonamme on "love is in the air" ja Arttu vollottaa riutuvaa rakkauttaan... Huomenissa Rakan Akan Cirra alias Ira täyttää komeat 1-vuotta joten hurjasti onnea Irkulle ja koko C-pentueelle yhdessä ja erikseen!

Iran kanssa olemme juoksuista huolimatta hieman treenailleet toko juttuja ja olen äääääärimmäisen tyytyväinen koiraan jonka päätä ei sekota juoksut vaan maltetaan joka tapauksessa touhuta. Kovasti odottelemme kevään alkamista ja lumien sulamista jotta pääsisimme taas vetämään jälkeä.

Tässä pikaseltaan kuulumisia... Hyvää kevättä kaikille!!! :)

Alkuvuoden kuulumisia...

2011-02-06T07:46:00.000-08:00

Helmikuulle on pyörähdetty eli kevät keikkuu ihan nurkan takana.
Tammikuun loppupuoliskolla pyörähdin Helsingissä mutkan erittäin mielenkiintoisessa koulutuksessa. Tällä kertaa oli kyseessä Suomen eläinsuojeluyhdistystenliiton järjestämä Suureläinpelastus koulutus. Kouluttajina oli mm. Vesa Nurminen, Helsingin pelastuslaitokselta sekä elsu. valvoja Essi Leminen.

Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusvastaava, ylipalomies Vesa Nurminen on todellinen arjen sankari, joka on pelastanut lukemattomia villieläimiä ja kotieläimiä pinteestä sekä kehitellyt tehtävän vaatimaa välineistöä.
Nurminen on myös palkittu Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto ry SEY:n kunniakirjalla toiminnastaan eläinten hyväksi. Helsingin ulkopuolella asuville Vesa on tullut tutuksi mm. Subin Korkeasaari-ohjelmasta. (lähde Vesa Nurminen-eläinpelastaja Facebook)

Alla muutama kuva kursseilta;
(Kaikkien allaolevien kuvien copyright Hanna Heino)

Vesa Nurmisen osuus...

Essi Leminen kouluttaa kuinka käännetään kyljeltä kyljelle...

Rauhallinen "potilas" siirtolevyllä...

Hätäriimun opettelua... ( ja Marjukan kyynärpää ;D )

Reissu oli todella hyvä ja opettavainen, nyt on kuitenkin jonkinlaiset valmiudet mikäli tulee tarvetta suureläinpelastuksiin.

Samaisella viikonlopulla oli myös päivityksiä eläinsuojelun puoleltakin. Toiminnanjohtajamme H. Ylisirniö veti oman osuutensa jossa katsastimme tämän päivän tilanteen lakien ym. osalta. Nuo Sey:n valvojapäivät ovat kertakaikkisen tärkeitä käydä ja tältä reissulta jäi "reppuun" muutama isompikin idea jota lähden työstämään. Kevään ja kesän korvalla saa sitten nähdä että mitä olemme saaneet aikaan... ;))

Karvattien kanssa touhuamme tuolla ulkosalla ja Arttu-maakari on keksinyt alkaa pudottelemaan karvaansa vaikka pahimmat pakkaset on vasta aluillaan. Tuolla se taas odottelee että kun saan nämä kotisivut päivitettyä niin kalttaamaan käy tieni, eiköhän siitä taas yksi "siwan" säkki irtoa karvaa. Vink, vink, kellä tarvetta on niin täältä saa koiran "villaa" karstattavaksi ja kehrättäväksi.

Ira kasvaa ja raavastuu, likkahan tulee tässä kuussa 11 kk ikään. Samanlainen virkku-pirkko, liukas-liisa ja suhina-santra se on ku ennenkin... jos ei vähän pahempi :(

Tässä se neito järjesti mulle ylimääräisiä sydämmentykytyksiä kun tulin Kemijärveltä asioilta kotiin. Laitan aina molemmat koirat kodinhoitohuone-kylpyhuone-sauna osastolle kun itse lähden jonnekkin pois talosta. Kun tulin kyliltä kävelin suoraan kodinhoitohuoneen ovelle että käytän karvatassut ulkona, tulikin minua jo keittiössä vastaan vesilammikko!!!!!!

Ira oli hypännyt kodinhoitohuoneen pöydälle, avannut mennessään altaan hanan täysille ja TOTTAKAI altaaseen oli jostai pudonnut sukka tukkeeksi. Jokainen varmaan jo arvaa loput!!! Pikkasen tuli liikuttua rivakkaan ja kaikki mitkä vain käteen osu mitkä imee vettä revittiin alas ja heitettiin lattialle... Arttu katsoi kylppärin puolella silmät kolmekanttisina että "IIK, täällä on tulva!!!" Ira seisoi kodinhoitohuoneen pöydällä edelleen ja mie luutuan hikihatussa lattioita. Onneksi meillä oli muovimattoa pitkälle seiniin käännetty ja alla betoni. Parviainen ite tuli pahimmoilleen kotia ja ilmeestä päätellen ajatteli tehdä Irasta kinthaat ;D Ei tosi puheella mullakaan kamalasti naurattanu ainakaan siinä vaiheessa ja mulkoilin koiraa "talavi silimillä"!

Onneksi selvittiin säikäyksellä ja isäntä repi kaapit ym. auki ja haettiin tuulettimet niitä kuivaamaan... Toivotaan ettei siinä kerinny käydä pahemmin, mutta mittaukset on kuitenkin tässä edessä.

Iran kanssa edelleen treenataan vaihtelevasti ja mennään pikkuhiljaa eteen päin. Odottelen kovasti että ilmat lämpeäis niin päästäisiin Kemppaan isommalla porukalla kentälle, kun pitäisi sitä paikallaanmakuuta harjoitella toisten koirien läsnäollessa.

Tässäpä taas jotain ja nyt koirankarvojen kimppuun...

Kuulumisia...

2011-01-19T04:49:00.000-08:00

Kunnon talvi on on vihdoin saapunut tänne pohjoseen ja lunta tulee välillä kun turkin hihasta :) Koirat nauttii kun käymme tämän tästä tuolla takametsässä kahlomassa. Artulle ja sen takakintuille tekee niin hyvää porskuttaa pehmeässä umpihankisessa ja samoin Iralle, tosin eri syystä. Kovasti olemme yrittäneet touhuilla vähän sitä sun tätä vaikkakin välillä iskee "turnaus väsymys".

Artun mielenterveyden vuoksi olemme huviksemme tokoilleet ja Iran kanssa treenit on tavoituksellisempaa. Tässä teimme ekaa kertaa hakuruudun lumelle ja hienostihan se neito toi sieltä ne kolme esinettä mitä pitikin. Tällä kertaa palautus oli nappi kymppi ja koira suorastaa pukkasi esineen avokäteen. Ei se ilmaiseksi ole tullut sekään, sillä sitä olemme treenailleet muuloin sisällä ja ulkona, siis täydellistä palauttamista käteen.

Nyt uutena treeni juttuna on kaket eli kaukokäskyjen harjoittelu. Istu-seiso-maahan jne sekä samalla olemme alkaneet treenata paikallaoloa sekä liikkestä seis. Eihän tuota tiedä vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa päästäisiin kisoihin ;)

Ei tämä ihan treeniksi ole mennyt tämä meidän aika. Tässä käväisimme Teerivaarassa "korkean paikan leirillä" mukeloiden sekä koiruuksien kanssa. Iralle varsinkin teki niin hyvää tutustella isoon porukkaan koiria ja siinä samalla tutustuttiin niinkin ihmeelliseen elukkaan kun hevonen ja lammaslauma. Hyvin se Ira kunnioitti molempia, varsinkin hevosta piti vähän "pyyröstellä" eikä pakattu ihan lähelle kavioita :D.

Tässä alla muutama kuva reissusta ja kotisivujen galleriassa lisää.

Koulutusrintamalle kuuluu taas mielenkiintoista, sillä lähden tässä ensiviikolla 27. pvä Helsinkiin Sey:n valvojille/neuvojille tarkoitettuun koulutukseen ja tällä kertaa tiedossa todella mielenkiintoisia aiheita mm. Suureläinpelastus. Onpahan sitten JOS sattuu paikalle jossa esim. hevosvinkka on kipannut ojaan, jonkinlaiset valmiudet ja tieto-taito kuinka toimitaan.

On se vain kumma homma että tuo opiskelu ja itsensäkehittäminen nyt maistuu "vanhemmalla" iällä, olispa ollut sama motivaatio silloin aikanani kun nuorena likkana oikeaa koulunpenkkiä kulutin ;D

Kattirintamalla on sen verran uutta että meidän Katti-Matikainen-Aatu-Miina Alamansikka lähti Teerivaaraan navettaan ihan oikeisiin töihin. Täällä kotosalla Katti rupesi jostain syystä tyrannisoimaan meidän toista hiiriloukkua Maria eikä tyttöjen rinnakkaiselosta meinannut enään tulla mitään. Oli jotenkin luontevaa se että kissa lähti Maaritille Martti-kissan kaveriksi hommiin. Yhteiselo siellä on mennyt mainiosti, Kattihan on leikattu narttu joten ei ole pelkoa siitäkään että tulisi pikku-killejä.

Näin ollen meille tuli vähän varkain kissan paikka täytettyä pienellä punaisella "paholaisella" :) Lupasin eräälle kaverille että käyn tarkastamassa kolmen pikku-penskan sukupuolet ja hups, kohta huomasin että tämä pikkuinen matkustaa kainalossani kotiin...

Tässä taas jotain pientä kuulumista ja touhuillaan tässä lisää, niin on taas mitä uutisoida...

Joulukuuta mennään...

2010-12-25T10:36:00.000-08:00

Illat on pimentyneet siihen pisteeseen ettei päivä ole valjennut enään pitkiin aikoihin vaan kaikkialla vallitsee joko sininen hämärä tai siitten pimeys... Kaamos, paras aika vuodesta <3

Yhtä kauan aikaa taitaa olla siitä kun viimeksi päivittelin kuulumisia tänne blogiin. Jotain on muuttunut ja paljon on tapahtunut sitten viime kerran. Ensimmäinen muutos on ollut se että vaihdoin blogipalvelimen vuodatuksesta tänne bloggeriin. On jotenkin yksinkertaisempaa käyttää tätä googlen omaa blogia kun sähköpostit sekä picasa albumitkin löytyvät minulla googlelta. Saa siis nähdä, että miten opin tätä uutta bloggeria käyttämään mutta kahtellaan kahtellaan...

Kelju K Coyote, Leena-Lepakko eli Ira aloitti juoksut 29.10 eli siitäkin se sitten tuli ihan oikea nuori neito. Arttu oli hepakassa pari viimeistä viikkoa juoksuista ja yöt menikin "itkiessä" kodinhoitohuoneen oven takana. Iralla oli suht myöhään ne tärppipäivät eli 18-21 juoksuvuorokaudet. Kyselin kasvattajalta asiasta ja tuo kulkee äidin sukulinjassa, että tärpit sattuu vasta noin kahden ja puolen/kolmen viikon päähän juoksujen alusta. Näin ollen Ira on lopetellutkin korkeuskasvua, mikä on hyvä asia. Neiti kun on nyt juuri hyvän korkuinen, ei tarvitse senttiäkään enempää eikä vähempää :)

Juoksut eivät vaikuttaneet mitenkään treeneihin vaan täysillä painettiin esineruutua sekä mejää. Vähänkö olin onnessani kun huomasin ettei juoksut vaikuta mitenkään koiran kykyyn keskittyä treeneissä. Tokoa ja tottista pystyin myös ottamaan ilman tyhjää pööpöilyä.

Marraskuun lopulla saimme myös yllättäviä sekä niin mieluisia vieraita etelästä kun siskon tyttö Mariia piipahti Otto lapukkaisen kanssa luonamme. Tokihan se piti heti lähteä pakkaslenkille isommalla tessukka porukalla ja kivaa oli niin koiruuksilla kun meilläkin. Kiitos Mariia kun kävitte <3

Alla muutama kuva retkestä :)

Eläinsuojelurintamalle kuuluu ihan sitä samaa kun aina ennenkin, eli keikkaa teen aina kun ilmoituksia tulee. Kouluttautumispuolella puhaltelee edelleen, eli lokakuussa kävin Hyvinkäällä Sey:n superviikonlopussa ja tammikuussa lähden taas Helsinkiin valvojapäiville oppimaan suureläinpelastusta joka käsittää luonnonvaraisista hirvet, porot jne. ja kotieläimistä tuotantoeläimet sekä hevoset ym.

Koulutuksia ja luentoja on koluttu jos jonninlaisia pitkin vuotta, suurin osa niistä on ollut erittäin antoisia ja äärimmäisen tärkeitä, mutta muutamalla luennolla "ois voinu viskata vaikka vesilintua eikä ois ollu väliksi vaikka ei osukkaan..."

Tällä viimeisellä kommentilla tarkotan lähinnä sitä, että on ollut uskomatonta huomata että vielä nykypäivänä muutamat "koiraohjaajat" jotka pitävät luentoja, ovat vielä jämähtäneet "kultaiselle -80 luvulle" oppeineen sekä metodeineen. Kun pysähtyy hetkeksi miettimään noita metodeja joita nämä "kouluttajat" suosittelevat, ovat ne kertakaikkisen vanhentuneita sekä suorastaan vaarallisia. Käsittääkseni olemme jo sen verran perillä koirien käyttäytymismalleista, ettemme enään tunnusta koirankoulutuksessa metodeja; "alistaminen/selälleen kääntäminen ja päällä makaaminen", "jääkausi", "lain lukeminen", "nosta koira poskinahoista silmiesi korkeudelle ettei tassut maata koske" jne. jne!!! Edellä mainitut metodit ovat kertakaikkisen turhia ja jo Suomen eläinsuojelulain vastaisia, mutta valitettavasti edelleen löytyy kouluttajia jotka neuvovat näin toimimaan sillä he uskovat fyysisten pakotteiden ja rankaisun tehokkuuteen. Oma mielipiteeni on, että siinä vaiheessa kun taidot loppuu, alkaa fyysiset pakotteet ja väkivalta!

Toivoisin että jokainen lemmikin omistaja käyttäisi aikaa tutustuen omaan lemmikkiinsä (seuraamalla ja tulkitsemalla mitä koirasi sinulle tai ympäristöllesi viestii) ja hakien rotukohtaista tietoa joka on päivitetty tällä vuosituhannella. Jatkuvasti tulee uutta tietoa erillaisista koulutustavoista sekä kasvatusmetodeista. Ymmärän toki että on vaikeaa löytää se ns. oikea tapa, mutta vinkkinä annan sen, että kun löydät koulutustavan jossa ei käytetä väkivaltaa (esim. pakottamista fyysisesti, antamalla sähköä, käyttämällä piikkipantoja jne.) ja koira pysyy iloisena ja motivoituneena olet löytänyt sen oikean tavan :)

Olen jo usean vuoden ajan itsenäisesti opiskellut koirien ongelmallisten käytösmallien ratkomista. Tämän lisäksi olen käynyt useita kursseja sekä luentoja aiheeseen liittyen. Olen siinäkin mielessä onnellisessa asemassa että meillähän on mieheni kanssa oma löytö- ja lemmikkieläinhoitola ja aina vuodesta 2008 asti olemme vastaanottaneet kuntamme löytöeläimet, sopimuksella Pelkosenniemen kunnan kanssa, tottakai ;)

Tätä olen usein kiitellyt mielessäni, sillä olen saanut harjoitella todella paljon erillaisten koirien sekä kissojen kanssa. Jokainen "rankkuri" koira on erillainen, jokaisella on oma taustansa ja tarinansa. Kun olen ensin opetellut teoria tasolla ongelmatilanteiden hoitamista, olen sen jälkeen harjoitellut omilla eläimilläni huomaten että ns. positiiviset metodit todellakin toimii. Tämän jälkeen olen voinut suht varmana toimia vihaistenkin karkulaisten kanssa ilman yhtään ainoaa vaaratilannetta :)

Tällä hetkellä minulla on 5 ns. projekti koiraa joiden omistajia neuvon ongelmatilanteiden ratkomisessa. Koskaan, missään tilanteessa en neuvo käyttämään pakkokeinoja vaan ehdollistaminen, positiivinen palkitseminen sekä motivointi vie niin paljon parempiin tuloksiin. Jokainen tapaus on omanlaisensa ja jokaisessa tapauksessa pitää kartoittaa kokonais tilanne... se on iso työ, mutta antaa taas koiralle, koiranomistajalle sekä minulle niin paljon.

Paljon käymme tuolla ulkosalla "nuohoamassa" ja iloksemme ystäväni sekä hänen koiransa Lilli liittyy seuraamme tämän tästä. Koirilla pitää olla myös muita koirakavereita onhan koirakin yhtä sosiaalinen eläin kuin ihminen :)

Tänään joulupäivänä kävimme taas tessusten kanssa tuolla Vuotoksentiellä kinkkua sulattelemassa ja alla siitä muutama kuva. Päivittelin myös tuonne kotisivujen Galleriaan kansion tämän päivän pakkaslenkiltä.

Nyt kello on jo vaikka ja mitä ja alan keskittymään elokuvailtaan joten palaillaan taas ja eläinrakasta joulunaikaa kaikille!!!